Jotkut päivät on parempi viettää sängyn pohjalla...

Pahoittelen pitkästä blogitauosta! Ehdin tässä käydä läpi työkiireet ja joulustressin, loman ja töihin palaamisen. Tarkoitus olikin alkaa postailemaan heti loman jälkeen, mutta mitäs sitten kävikään? Tilanne on se, että tällä hetkellä mä näytän niin hirvittävältä, ettei ole juurikaan huvittanu postailla yhtikäs mitään :/ Mietin monta kertaa kehtaanko tehdä postauksen tästä aiheesta. Koin kuitenkin itse saaneeni paljon apua muiden bloggaajien postauksista samasta aiheesta. Tästä kyseisestä iho-ongelmasta on kirjoittanut aikaisemmin esim. Pupulandian Jenni sekä Saara Sarvas. Ehkä siis tästäkin postauksesta voi olla jotain hyötyä jollekin.

Heräsin ensimmäisen työpäivän aamuna siihen, että mun iho oli ihan punainen suun, nenän ja silmien ympäriltä. Iho oli täynnä punaisia "näppyjä". Seuraavana aamuna tilanne oli taas huonompi. Nyt naaman iho alkoi oikeasti sattumaan ja näpyt olivat yön aikana vaan lisääntyneet. Kolmantena aamuna säikähdin omaa peilikuvaani jo niin pahasti että oli parasta lähteä lääkärin vastaanotolle. Luulin aluks sairastavani jotain rokkoa, sillä viikkoa takaperin puolet mun kropasta oli täynnä nokkosihottumaa ja sen lisäksi alkoi vielä naamakin temppuilla. Lääkäri ei oikeastaan edes lähempää tutkinut asiaa vaan sanoi heti kyseessä olevan suunympärysihottuma.

Mä olin saanut jo viime kesänä ennen mun häitä nenänpielet ja silmät punoittamaan ja pistin sen häästressin piikkiin. Äitiltäni sain ensiapuun kortisonivoidetta, jossa oli siis mukana ilmeisesti antibioottia. Mä tiedän ettei IKINÄ sais käyttää toisten reseptilääkkeitä-tai valmisteita mutta siinä tilanteessa koin että nyt tarvitaan äkkiä jotain mikä auttaa kun lääkärillekään ei siinä vaiheessa enää ehtinyt. Voide tehosi yhdessä yössä ja niinpä jatkoin vaivan hoitamista puoli vuotta kyseisellä rasvalla (vaikka tuubissa lukee että sitä käytetään vain kahden viikon kuuri). Olen siis varoittava esimerkki siitä mitä ei todellakaan kannata tehdä. Tällä puolen vuoden hoidollani olin saanut tietämättäni vaivan pahenemaan ihan tosissaan. Tätä vaivaa EI SAA hoitaa millään kortisonivoiteilla, sillä se pahentaa vaivaa vaan entisestään. Ja tuloksena olikin jotain aivan järkyttävää. Allaolevat kuvat eivät kerro koko totuutta, sillä vaikeimpina aamuina ei varsinaisesti tehnyt mieli tarttua kameraan. Tässä kuitenkin suuntaa-antavia kuvia ihottumasta:
(Tiedän että kuvat ovat liian suuria blogiin tällä hetkellä, mutta koin, ettei pikkukuvista saa minkäänlaista kuvaa ihottumasta. Joten koittakaa kestää!)

Pahimpina aamuina en saanut vasenta silmääni kunnolla auki, sillä ihottuma oli turvottanut silmän lähes umpeen. Ja ihottuma tosiaan osaa olla todella kivulias, sillä silmien räpyttelykin teki välillä kipeää. Mulla ei ole koskaan ollut ongelmia käydä kaupassa ilman meikkiä, mutta nyt tuntui kyllä siltä, etten kehdannut edes lähteä roskia viemään omalle pihalle. Sain kummastelevia katseita jopa lääkärin vastaanotolla (odotushuoneessa) sekä apteekissa! Juurikin siis niissä paikoissa, jossa on lupa näyttää kamalalta... kotiin päästyäni aloin oikeasti itkemään omaa peilikuvaani. Mä en tunnistanu itseäni ollenkaan. Lukittauduin siis sisätiloihin ja olo oli sellainen, etten olisi tahtonut lähteä edes koiran kanssa lenkille. Onneksi kuitenkin ystäväni sai minut houkuteltua ihmisten ilmoille. Vaikkakin tuntui siltä, että naamaan ei halunnut koskea lainkaan kivun vuoksi, päätin yrittää peittää sitä meikillä. Yllätys olikin suuri, kun pahin kipu ja kutina hellitti kun sain peitettyä sen meikillä. Syytä tähän en saa sanoa. Meikillä saa peitettyä pahimman punoituksen, mutta iho on ihottuman jäljiltä kuitenkin niin kuiva ja hilseilevä, että meikkikään ei näytä kovin kauniilta. Tällä hetkellä kuitenkin pienikin apu on pelkkää plussaa!

Mutta mikä on siis suunympärysihottuma? Kyseessä on varsin mystinen vaiva johon ei ole parantavaa hoitoa. Myöskään varsinaista taudin aiheuttajaa ei tiedetä. On epäilty, että ihottumaa aiheuttaa kosmetiikka, e-pillerit tai mahdollisesti jokin lisäaine. Ihottumaa on tavattu vasta 1950-luvulta lähtien, joten kyseessä on jokin "elämäntapa" nykypäivänä. Itse käytän hirveitä määriä kosmetiikkaa ja käytän myös e-pillereitä (sekä syön paljon eineksiä) joten kaikki edellämainitut toteutuvat ainakin omalla kohdallani. Olen kuitenkin käyttänyt e-pillereitä jo lähemmäs 10 vuotta (ja vielä samaa merkkiä), joten on vaikea uskoa sen olleen aiheuttaja. ihottumaa esiintyy suun ja silmien ympärillä, mutta ei kuitenkaan huulissa. Itselläni on atooppinen iho, joten olen tottunut siihen että oma iho vaikeuttaa hieman elämää. En kuitenkaan ole koskaan ollut aikaisemmin näin pulassa minkään ihottuman kanssa. Hoidoksi minulle määrättiin 3kk kestävä tetrasykliini antibioottikuuri. Samalla antibiootilla häädetään myös esimerkiksi Mykoplasma. Asiaa hankaloittaa nyt se, että kuurin aikana ei saa ottaa lainkaan aurinkoa ja itselläni oli tiedossa häämatka Seychelleille heti tässä alkuvuodesta. Tämän vuoksi siis häämatka mahdollisesti siirtyy... :( Lääkäri myös neuvoi luopumaan kaikista vahvoista rasvoista ja öljyistä, joilla olen hoitanut ihoani oikeastaan aina. Ihon pesemiseen tulee käyttää SAIPPUAA vähintään kaksi kertaa viikossa, jotta bakteerien määrä iholla vähenee. Tämä onkin minulle kaikista vaikeinta, sillä minulle on aina opetettu ettei kasvoja saa koskaan pestä saippualla, sillä se tuhoaa kasvojen iholta sen oman suojakerroksen. Saippuapesun jälkeen iho kirveli niin paljon, että vesi valui silmistä. Tämä onkin se hoito, jota en odota innolla. Yritin etsiä mahdollisimman paljon tietoa suunympärysihottumasta ja moni oli saanut avun omenaviinietikasta, jota sivellään iholle. Moni kuitenkin kertoi tämän kirvelevän ihan julmetusti, joten jätin tämän kikan tällä kertaa väliin. Vaikeuksia minulle tällä hetkellä myös tuottaa noiden kosteusvoiteiden poisjättäminen. Lääkäri antoi luvan käyttää Humektan nimistä voidetta, jota olenkin käyttänyt omaan ihooni jo aiemmin, mutta lähinä vain kesäisin. Talvisin Humektanin kosteutusteho tuntuu lähinnä olevan veden luokkaa. Suurta apua ei siis tästä saa.

Olen syönyt antibioottia nyt 2 päivää ja pientä parannusta on jo nähtävissä. Pahin ihon kipuilu ja punoitus alkaa laskea, mutta edelleen kutina on edelleen aika kova. Yritänkin keksiä itselleni kokoajan jotakin tekemistä, jotta en keskity vain tähän ihon raapimiseen. Toivoisin kohtalontovereilta lisää vinkkejä vaivan hoitoon. Oma pelkoni tällä hetkellä onkin se, että vaiva uusiutuu heti antibioottikuurin loputtua. Kertokaahan siis omia kokemuksianne aiheesta!

I`m sorry about this long pause on my blog, but I got this horrible rash called Perioral dermatitis on my holiday. I was suppose to start posting again after holidays, but i`ve been feeling kinda blue because of this condition. I´ts actually been very painfull and im eating antibiotics for 3 months now. Hope it works!